Juttua jengistä (ja vähän ylpeilyä)

Heti alkuun: minulla on nyt uusi puhelinnumero, joten vanhaan numeroon ei kannata soitella eikä tekstailla. Jos haluatte uuden numeron, laittakaa vaikka mailia, tiedän että kaikki eivät sitä kuitenkaan tarvitse.

Eilisellä kampuskierroksella oli ihan mukavaa, vaikka en oikein kuullut mitään, koska meitä oli aika iso ryhmä, ja näkyvyyskin heikkeni loppua kohden. Täällä on pilkkopimeää jo kahdeksalta. Kampuksella on ties kuinka monta jalkapallokenttää, mutta vain yksi (!) kirjasto. Melkein kaikki vaihtarit, joiden kanssa puhuin, hämmästelivät ääneen, että puhun todella hyvää englantia (no jaa, jos vertaa joihinkin täällä niin kyllä varmasti). Yksi luuli, että Suomen virallinen kieli on englanti. Olin hyvin loukkaantunut, mutta pointsit kielitaidolleni kai. Jotkut sanoivat, että minun täytyy olla todella "clever", koska puhuin niin hyvin. Hah hah. Mutta totta kai se tuntui kivalta :) Olemme nyt siis orientaatiokurssilla, joka kestää viikon. Tällä kurssilla on kaikenlaista kansainvälistä jengiä: osa on vaihtareita kuten minä, osa on tullut suorittamaan kandia, osa maisterin tutkintoa.

Olin eilen aika turhautunut, koska juttelin paljon ihmisten kanssa, jotka olivat esimerkiksi Intiasta, Meksikosta, Espanjasta, Mauritiukselta jne. Oli rasittavaa yrittää ymmärtää, sillä jotkut puhuivat todella oudosti - ja kaikki luonnollisesti eri tavalla oudosti. Täällä on yksi espanjalainen poika, joka saa minut aina nauramaan. Hän on ihan käsittämätön, todella mukava, mutta ei osaa oikeastaan yhtään englantia. Hän aloittaa lauseen englanniksi ja lopettaa espanjaksi, ja hänen ystävänsä sitten tulkkaavat. Hän myös kyselee asioiden nimiä, aivan tavallisten asioiden kuten "tissue paper", "juice" jne. Tänään aamupalalla hän osoitti munakokkelia ja kysyi mitä siinä on. Vastasimme että se on kananmunaa. Hän väitti ettei kananmuna näytä siltä, ja osoitti omaa lautastaan, jolla oli semmoinen paistettu muna, jossa on keltuainen ja valkuainen erikseen. Minulla ei ainakaan pitänyt pokka kun saksalainen poika alkoi selittää, että kananmunaa voi valmistaa monella tavalla, ja että kun sekoitat oranssia ja valkoista, siitä tulee keltaista.

Saksalaisten kanssa on mukavaa. Heille ei esimerkiksi tarvitse selittää, että on ihan normaalia muuttaa pois vanhempien luota tässä iässä. Muutenkin saksalaiset tuntuvat jotenkin enemmän samanhenkisiltä. Pistäydyin tänään tutustumiskäynnillä kuntosalilla kahden saksalaisen kanssa, ja samalla sain ongittua tietoa myös aerobic-tunneista, joiden valikoima täällä on aika rajallinen. Onneksi kirjauduin Dance Clubin jäseneksi jo Suomessa, joten eiköhän täällä pääse liikkumaan.

Täällä on muuten ihan hulluna kiinalaisia! Suurin osa on ollut täällä jo yhdeksän tai neljä viikkoa, kielikurssilla. Ne hiihtelevät suurimmaksi osaksi omissa porukoissaan, mutta sekoittavat pakkaa, koska myös meidän kurssillamme on kiinalaisia. En kertakaikkiaan erota vastaantulevista kiinalaisista, tunnenko heidät jo vai en! Sama ongelma on tosin kaikilla eurooppalaisilla.

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että suurin osa jengistä on paljon enemmän pihalla kuin minä. Hassua, koska en todellakaan olisi uskonut niin. Mutta esimerkiksi nettiyhteyden asentamisesta omin voimin olen kyllä aika ylpeä.

Kuulin muuten tänään, että näytän ihan taiwanilaiselta poptähdeltä. What?!?