Voi hih!

Sain eilen illalla silmätulehduksen. Yön aikana silmä oli turvonnut kolminkertaiseksi. Ei muuta kuin lääkäriin, apteekkiin ja kas: lääkettä pitää ottaa kahden tunnin välein ja pulloa pitää säilyttää jääkaapissa (-> pysy kotona). Niin ja meikkikielto. Juuri kun olin ostanut noitahatun illan bileitä varten!

Kaiken kurjuuden keskellä olen kuitenkin kierolla tavalla hilpeä: Voiko silmätulehdus tulla parempana hetkenä kuin Halloweenina? Näytän aika monsterilta, hihii!

Lufbra walks on water

...so we fuckin ought to! La-laala-laala-la, hei!
















































Olin elämäni ensimmäistä kertaa rugby-matsissa lauantaina. Meidän yliopistojoukkueemme pelasi jotakin miesten liigajoukkuetta vastaan ja voitti kirkkaasti. Oli aika mahtava tunnelma, mutta itse laji on kyllä todella hassu. Kuten Sofia selvällä suomenkielellä ilmaisi: "Oon joskus miettiny että jääkiekko on vähän hullujen hommaa mutta tää on kyllä vielä pahempaa."

Ensinnäkin pelaajia on kentällä ihan käsittämätön määrä. Toiseksi peli ei yleensä etene mihinkään, koska silloin kun joku saa pallon, niin kaikki yrittävät kampata hänet, tai hyökätä kimppuun - ja koska pelaajia on niin paljon niin yleensä se onnistuu melko nopeasti. Kolmanneksi ne oikeasti tappelevat siellä kentällä, ja koko ajan tulee loukkaantumisia. Yksi pelaaja makasi koko ottelun selällään kentän laidalla loukkaannuttuaan ensimmäisellä puoliajalla.

Kenties loukkaantumisten suuresta määrästä johtuen lääkärit/ensiapumiehet/huoltajat/mitä nyt ovatkaan saavat olla kentällä pelin ollessa käynnissä. Oli hauska katsoa, kun lääkäri hoivasi yhtä pelaajaa kunnes peli alkoi vyöryä heitä kohti. Lääkäri lähti pinkomaan karkuun ja loukkaantunut pelaajakin ponkaisi ylös yllättävän ketterästi.

Ehkä upeimpia suorituksia näimme kuitenkin rajaheittojen aikana. Kumpikin joukkue nimittäin nostaaa yhden pelaajistaan korkealle ylös tavoittelemaan palloa. Touhu näyttää hieman samalta kuin cheerleadereiden stuntit.

Parasta illassa oli kuitenkin yleinen fiilistely ja vaahtokäden (joka kuului lipun hintaan) heiluttaminen. ;)

Ei ruoalla saa leikkiä?

Meillä oli torstaina High Table. Se on iltatilaisuus, johon Warden Team (Warden perheineen ja Sub-Wardenit) kutsuu asuntolansa ihmisiä aina noin 20-30 kerrallaan. Paikalla on myös Committeen (asuntolan "hallitus", opiskelijoita) jäseniä ja tarkoituksena on viettää iltaa viinin ja pikkupurtavan parissa ja tutustua ihmisiin.

Illan kummallisin ohjelmanumero oli hyväntekeväisyystempaus. Tähän väliin on pakko kertoa, että täällä ollaan tosi aktiivisia hyväntekeväisyyden suhteen. Students Unionin alainen RAG (Raising&Giving) järjestää ympäri vuoden ties mitä, mm. pormestarin paraati, osallistuminen Lontoon maratoniin, arpajaisia... Tapahtumia on oikeasti todella paljon, mutta en ole oikein selvillä kaikista. Sen lisäksi täällä on ACTION, joka organisoi vapaaehtoistoimintaprojekteja kuten seuranpitoa vanhuksille, lasten leirejä jne.

High Tablessa kerättiin rahaa siten, että kaksi Committeen jäsentä oli sidottu boksereissaan kelmulla selät vastakkain. Lattialle levitettiin iso muovipressu ja sitten näiden poikien päälle kaadettiin ruokaa. Tyyliin: Jos saamme kokoon vielä kymmenen puntaa niin he saavat päihinsä nämä kananmunat. Vaniljakastiketta, kermavaahtoa, pasteijoita. Ja Warden (siis aikuinen, käsittääkseni järjissään oleva perheellinen mies) toimi tässä pääjehuna. Ehkä pahinta oli kuitenkin nähdä hänen arviolta 10-vuotiaan poikansa osallistuvan ruoan mäiskimiseen.

Minulle on ainakin opetettu että ruoalla ei saa leikkiä. Jotenkin hyväntekeväisyysaspekti teki tilanteesta vielä karmeamman: ei ruokaa saa tuhlata tuolla tavalla jos toiset kärsivät nälkää samaan aikaan.

Oi Lontoo

Viikonloppu Lontoossa oli ihana. Jopa kolmen tunnin yöunien jälkeen. Olin nimittäin niin typerä, että lähdin baariin perjantai-iltana, vaikka tiesin että juna lähtee aikaisin lauantaina. Mutta olin niin innoissani, kun viimeinkin voin taas viilettää normaaliin tapaan. Olin siis viime viikon ihan kipeänä, enkä päässyt mukaan mihinkään rientoihin.

Viime torstaina olin ensimmäistä kertaa sporttaamassa, bodystepissä. Oli muuten aika hirveä tunti, ohjaajana sellainen meidän isin ikäinen mies, joka ei osannu laskea musiikkiin (argh). Perjantain tanssitunnit, latin american ja hip hop, olivatkin sitten paljon pelkitsevampia - tosin jalat ihan kipeinä nyt.

Mutta Lontoo: shoppailua, pällistelyä ja metrolla matkustamista. Olin yötä Riipin Mikolla, joka asuu West Hampsteadissa. Päätin, että jos jonnekin Lontooseen ikinä muutan niin sinne! Pitäisi ehkä vain rikastua hieman. Ja oli kiva nähdä tuttuja, ja saada Reissumiestä. Jussi, Mikko ja Aleksi: kiitos, se on kohta jo syöty!

Harrodsilla oli Christmas World, ihan huikea! Yritin ottaa kuvia, mutta niistä tuli kaikista aika keltaisia. Me olemme täällä jo joulutunnelmissa, ollaan Lindan kanssa molemmat jouluihmisiä ja villiinnyttiin tänään vähän kun meidän Tescoonkin (=supermarket) on tullut jo joulukoristeita hyllykaupalla.

Mutta Lontooseen on päästävä uudestaan. Katri, lupaan kuljettaa sut kaikkialle sitten kun tuut!

Tyttökerho

Jos lähdetään vaikka siitä, että Dance Club on yksi suosituimmista urheilukerhoista täällä. Sisään otetaan 120 jäsentä ja monta kymmentä jää ilmeisesti roikkumaan jonoon. Itse ostin jäsenyyden jo Suomessa, koska ajattelin, että 40 puntaa 11 tanssitunnista viikossa ei ole paha hinta.

Eilen oli tanssikerhon ensimmäinen "social" eli illanvietto. Päätin osallistua, vaikka hieman hirvitti. Olin kuullut, että kyseessä on varsin tyttömäinen yhteisö, eikä kutsu iltamaan paljonkaan lohduttanut: pukukoodina oli jotakin pinkkiä. Illan ohjelmassa oli bar crawl ja bileet Student Unionilla.

Ensivaikutelma oli aika karmiva, arviolta 40 tyttöä pinkeissä vaatteissa. Ei itselläni ole mitään pinkkiä väriä vastaan, eikä mitään vaikeuksia löytää vaaleanpunaista paitaa vaatekaapistani. Mutta liika on liikaa. Ja tytöt täällä pukeutuvat kyllä muutenkin niin käsittämättömällä tavalla. Mikroshortseja, miniminihameita, korkokenkiä, verkkosukkahousuja, hihattomia (tällä kertaa pinkkejä) toppeja. Eikä takkia. Lokakuussa!

Ensimmäisessä baarissa saimme "goodie bagit" (vähän niin kuin lapsena annettiin vieraille synttäreillä). Ja kyseessä eivät olleet mitkä tahansa paperipussukat vaan pinkit minimuovipussit, joissa oli Disneyn prinsessoiden kuvia. Pussissa oli karkkia, nimilappu, jonka kulmaan oli liimattu tähtitarra(!), sekä rannekoru - pinkki, violetti tai sininen. Rannekorun värin perusteella jakauduttiin ryhmiin pelaamaan juomapelejä. Kumosin ensimmäisen drinkin aika vauhdilla.

En tiedä johtuiko vain humalasta, mutta alkushokin jälkeen minulla oli todella hauskaa. Illan saldo oli 4 uutta puhelinnumeroa kännykässä ja tanssimisesta väsyneet jalat.

Varsinaiset tanssitunnit alkavat ensi viikolla, jee!

Clubs&Socs

Täällä ei ole ainejärjestöjä. On vain yksi Students Union, joka pyörittää kaikkea. Seuraava taso on asuntolat.

Kaikenlaisia muita "järjestöjä" (clubs & societies) täällä on kuitenkin yllin kyllin. Viime viikonloppuna oli Freshers Bazaar, eli tapahtuma, jossa kaikki kerhot ja yhteisöt esittäytyvät. Eli vähän niin kuin Helsingin yliopiston avajaiskarnevaalit. Tosin täysin eri mittakaavassa.

Täällä on reippaasti yli 50 urheilukerhoa. Eivätkä ne suinkaan ole mitä tahansa kerhoja, joihinkin täytyy pyrkiä. Peruslajien kuten koripallon ja yleisurheilun - täällä myös esimerkiksi rugbyn ja maahockeyn - lisäksi tarjolla on muun muassa trampoliinia, laskuvarjohyppyä, carting-autoilua, purjelentoa, jousiammuntaa, miekkailua ja kaiken maailman itsepuolustuslajeja. Myös (teline)voimistelua, cheerleadingia ja tanssia voi harrastaa omissa kerhoissaan.

Urheilukerhojen lisäksi yliopistolta löytyy myös muita kerhoja joka lähtöön: kuumailmapalloilukerho, tietokonekerho, kiinalainen yhteisö, valokuvauskerho, lentokerho (siis opettelevat lentämään lentokoneella), sirkuskerho, Hip Hop -kerho, patikointikerho, hindulaisten kerho jne.

Mahtavinta touhussa on se, että kaikki kerhot tuntuvat olevan todella aktiivisia, ja esimerkiksi viime viikonlopun tapahtuma oli kerrassaan upea. Täällä ei tyydytä ständin takana seisoskeluun, vaan uusien jäsenten rekrytointiin panostetaan ihan tosissaan. Ne olivat oikeasti raahanneet paikalle carting-auton, pingispöydän, sukelluspukuja ja soutulaitteita. Ja kuumailmapallon korin. Ja purjelentokoneen ja kanootteja. Näimme itsepuolustus- ja trampoliininäytöksiä. Ja sirkustaiteilijoita. Olimme mykistyneitä.

Hassua näissä järjestöaktiiveissa on se, että moni on jo valmistunut. Jatkavat vaan yliopiston ympyröissä vapaa-ajallaan. Tosin veikkaan, että Students Unionin hallituslaisille maksetaan jotakin, näyttää nimittäin aika lailla kokopäivämeiningiltä. Olen kuullut, että ainakin viime vuonna Loughboroughn Students Union oli maan suurin. Ainakin se tuntuu olevan rikas, esimerkiksi elokuvakerholla on oma leffateatteri. Hieno, testattiin eilen.

Butler til I die!

Ihan pikainen tiedotus eilisestä. Tulimme toiseksi!!! Kisassa oli ihan huikea fiilis, en oo ikinä nähny mitään vastaavaa. Jengi maalasi sotamaalauksia ja minunkin käsivarteni joku ruiskutti keltaisella maalilla ennen kuin edes tajusin mitä tapahtui.

Kahdessa alkuerässä kummassakin oli kuusi asuntolaa, ja kummastakin kolme pääsi finaaliin. En olisi uskonut, että meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta pärjätä, kun kaikkien muiden esitykset kuulostivat niin upeilta. Mutta toisaalta oli aika vaikea arvioida omaa suoritusta, kun kuulee vaan hirvittävää möykkää ympäriltään. Huusin mukana kovempaa kuin koskaan, ihme että ääni on vielä tallella.

I'm Butler til I die
I'm Butler til I die
I know I am
I'm sure I am
I'm Butler til I die!