Tentti

Ensimmäinen tentti on nyt ohi. Se pidettiin urheiluhallissa, jossa rinnallani vastasi about tuhat muuta hermostunutta.

Tunnelma oli kuin ylioppilaskirjoituksissa, mutta vain isommassa mittakaavassa. Pulpetit tismallisissa riveissä, numeroituina (minä olin M32). Valvojia keltaisissa liiveissään pilvin pimein. Tiukat ohjeet vessassakäymisestä, vastaamisesta (ei suttupapereita!) ja muusta käytöksestä. Tiesittehän että "kännykät, iPodit ja muut laitteet" tulee asettaa lattialle jalkojen eteen, näkyville. Viimeisen viidentoista minuutin aikana ei saanut enää poistua, vaan sitten poistuttiin yhdessä, kun valvoja antoi luvan. Kuin sotilaat, kaksi jonoa kerrallaan.

Kaikesta tästä virallisesta tohotuksesta huolimatta henkilöllisyystodistusta (tai opiskelijakorttia) ei kysytty missään vaiheessa. Kuka tahansa olisi siis voinut kirjoittaa kokeen puolestani (paperiin tarvitaan vain oma opiskelijatunnus, jonka senkin saa nähdä paikan päällä, jos on unohtanut). Mutta täällähän ei tosiaan ole mikään loogista, että sinänsä ei yllättänyt moinen epäkohta.

Koko tenttikäytäntö on täällä ihan erilainen kuin Suomessa (ainakin siis valtiotieteiden osalta). Opettajat antavat 8 - 9 aihealuetta, joista pitää vastata 2 - 3:een. Sitten vain käsketään lukea laajasti valitsemiensa aiheiden ympäriltä. Tiesin siis jo etukäteen, että tämänpäiväiseen tenttiini (US Government & Politics) oli tulossa kysymykset mm. kongressista, Supreme Courtista ja 9/11:n vaikutuksista. Enpä siis muuta viitsinyt lukea.

Huippua oli kuitenkin, että kysymykset olivat tasoa: "mitkä ovat suurimmat erot senaatin ja - ää, mikä on House of Representatives suomeksi? edustajisto? - edustajiston välillä?" Vähänkö olis ottanu päähän jos ois oikeesti valmistautunu kunnolla?!

Ensilumi

Nyt se on täällä! Voitte vain kuvitella sitä riemua, millä vaihtaripiireissä lumi otettiin vastaan. Tosin kyllä englantilaisetkin juoksivat (shortseissaan) lumisotasilla aika vauhkoina.

Olihan sitä pakko itsekin mennä ulos pällistelemään ja iloitsemaan mukana. Sitäpaitsi niitä, jotka eivät uskaltautuneet ulos ja vain kurkkivat ikkunoista, pommitettiin ihan mukavaan tahtiin lumipalloilla.

Vähän paha niille narsisseille vaan.

Kevatta rinnassa?

Terveisia kirjaston koneelta, jonka nappaimistoon ei valitettavasti kuulu pisteita kirjaimien paalla. Nain asken matkalla tanne talven ensimmaiset narsissit, taydessa kukassaan. Harmittaa ettei tullut kameraa mukaan.

Taalla on viime paivina ollut viimeinkin edes vahan kylmempaa, mutta talvesta ei kylla tietoakaan.

Tunnelmat ovat talla hetkella vahan haikeat. Lahteminen taalta (parin viikon paasta!) tuntuu suunnattoman vaikealta, toisaalta on ihana paasta Suomeen. On kurjaa jattaa kaikki uudet ystavat ja toisaalta mahtavaa nahda taas vanhat rakkaat ihmiset. Tilannetta ei tietenkaan yhtaan helpota se, etta viimeiset yhteiset viikot Englanti-kavereiden kanssa pitaisi haaskata opiskeluun.

Tappotuuli

Tänään pelkäsin tuulta ensimmäistä kertaa ihan tosissani. Tuntui, että se pystyi tekemään minulle ihan mitä tahansa, oli hurjaa kun ei ollut yhtään omaa tahtoa. Jalat polkivat mutta mitään ei tapahtunut. Olisin kyllä ollut kahta kauheammin kauhuissani, jos olisin lukenut uutiset myrskyssä kuolleista ihmisistä. Hui.

Täytyy yrittää jatkossa kaveerata luonnon kanssa enemmän. Onhan se nyt ihan epäreilua että Meksikossa oli jouluna lunta ja Suomessa ei.

Paluu

Täällä taas. Ihan jees, loppujen lopuksi. Tulomatkalla hauskinta oli, kun koneessa kuulutettiin että EU:n ulkopuolisten matkustajien tuli täyttää maahantulokaavakkeet ja samaan aikaan iPod Shuffleni päätti päräyttää korviini biisin, jossa laulettiin "kerro, ootsä terroristi". Kyseinen biisi on peräisin Pasin polttamalta levyltä, en yhtään muista esittäjää. Mutta hymyilytti.

Olin ihan unohtanut monta mukavaa asiaa:

- Ihmiset puhuvat. Junassa, ruokakaupassa, missä vaan. Suomessa juttelua vieraalle ihmiselle pidetään jotenkin omituisena käytöksenä. Minä pidän enemmän tästä hyväntahtoisesta höpöttelystä täällä!

- Alennusmyyntimeininki löytyy myös ruokakaupoista. Tänäänkin ostin vaikka mitä ”half price”: kanafileitä, ranskankermaa, naan-leipää, valmiskastiketta. Viinistäkin lähti punta pois. Nämä tarjoustuotteet vaihtelevat aina, eivätkä todellakaan ole mitään vanhaksi meneviä tai sekundalaatuisia.

- Ilma on hassu. Vaikka tulee ihan käsittämättömästi, on niin leutoa, että piti miettiä laittaako hanskoja ollenkaan. Paikalliset kävelevät edelleen ilman takkia, ja myös flipflopit on todistettavasti bongattu tänään (+11°C) kampukselta.


Toisaalta nämä unohtuivat:

- Myöhään illalla ei tule lämmintä vettä. Pese siinä sitten Kanebo 38°-ripsiväriä pois.

- Vesi maistuu pahalle. Hyihyi, miten muka ennen joulua join sitä ihan kivuttomasti, kaikkeen sitä tottuu.

- Yksinkertaisesta ikkunasta tuulee sisään.


Eilen yhdentoista jälkeen (yhdeltä Suomen aikaa) huoneeseemme rättipoikkiväsyneenä römytessäni löysin pöydältäni synttärionnittelut ja kukkakimpun. Huonekaveri on hyvä asia, varsinkin jos se on yhtä kiva kuin Linda.