Paluu

Täällä taas. Ihan jees, loppujen lopuksi. Tulomatkalla hauskinta oli, kun koneessa kuulutettiin että EU:n ulkopuolisten matkustajien tuli täyttää maahantulokaavakkeet ja samaan aikaan iPod Shuffleni päätti päräyttää korviini biisin, jossa laulettiin "kerro, ootsä terroristi". Kyseinen biisi on peräisin Pasin polttamalta levyltä, en yhtään muista esittäjää. Mutta hymyilytti.

Olin ihan unohtanut monta mukavaa asiaa:

- Ihmiset puhuvat. Junassa, ruokakaupassa, missä vaan. Suomessa juttelua vieraalle ihmiselle pidetään jotenkin omituisena käytöksenä. Minä pidän enemmän tästä hyväntahtoisesta höpöttelystä täällä!

- Alennusmyyntimeininki löytyy myös ruokakaupoista. Tänäänkin ostin vaikka mitä ”half price”: kanafileitä, ranskankermaa, naan-leipää, valmiskastiketta. Viinistäkin lähti punta pois. Nämä tarjoustuotteet vaihtelevat aina, eivätkä todellakaan ole mitään vanhaksi meneviä tai sekundalaatuisia.

- Ilma on hassu. Vaikka tulee ihan käsittämättömästi, on niin leutoa, että piti miettiä laittaako hanskoja ollenkaan. Paikalliset kävelevät edelleen ilman takkia, ja myös flipflopit on todistettavasti bongattu tänään (+11°C) kampukselta.


Toisaalta nämä unohtuivat:

- Myöhään illalla ei tule lämmintä vettä. Pese siinä sitten Kanebo 38°-ripsiväriä pois.

- Vesi maistuu pahalle. Hyihyi, miten muka ennen joulua join sitä ihan kivuttomasti, kaikkeen sitä tottuu.

- Yksinkertaisesta ikkunasta tuulee sisään.


Eilen yhdentoista jälkeen (yhdeltä Suomen aikaa) huoneeseemme rättipoikkiväsyneenä römytessäni löysin pöydältäni synttärionnittelut ja kukkakimpun. Huonekaveri on hyvä asia, varsinkin jos se on yhtä kiva kuin Linda.