Laura Englannissa

Loppusanat?

2007-02-21T16:50:00.000Z

Olen siis takaisin Suomessa, ollut kohta pari viikkoa jo. Takana on Dublin ja liuta kurkkua kuristavia jäähyväisiä. Dublin oli ihana, jäähyväiset omituisia. Voiko neljän kuukauden aikana kiintyä niin moneen ihmiseen niin paljon?

Ei mulla kyllä mitään loppusanoja ole. Blogin kirjoittaminen oli hauskaa. Kiitos kaikille kommenteista ja sähköpostiviesteistä! Nähdäänhän pian?!

Kuva on lentokoneen ikkunasta matkalla Dubliniin. Ah.

Vaatteet

2007-02-06T18:36:00.000Z

Olen koko täälläoloaikani pähkäillyt täkäläistä pukeutumiskulttuuria. Tuntuu siltä, että kukaan Suomessa ei vain voi ymmärtää, ellei ole omin silmin nähnyt. Koska "shortsit ja flipflopit" ei vain kuulosta niin pahalta, jos ei ole itse seisonut siinä vieressä ja palellut talvitakissaan. Yritän nyt vielä kuitenkin ruotia eri aspekteja tästä hulluudesta, kuvien kera.

1. Lapset. Laajalti tunnettu faktahan on, että koululaiset pukeutuvat täällä koulupukuihin. Ovat kerrassaan suloisia mekoissaan ja kauluspaidoissaan, mutta jotenkin nämä pikkuaikuiset säälittävät minua. Pelaa siinä nyt välitunnilla jalkapalloa suorissa mustissa housuissa. Eihän sellaisissa vaatteissa voi leikkiä. Kuulin myös Kaylta, että täällä lasten ei tarvitse mennä välitunnille, jos sataa vettä. Kurapuvuista tai kumisaappaista ei tietoakaan. Eli siis eihän ne ole koskaan ulkona, jos Englannissa kerran aina sataa.

*tähän väliin on pakko lisätä, että täällä ei kyllä todellakaan aina sada, päinvastoin. voin laskea puolivuotisen oleskeluni sateenvarjon käyttökerat kahden käden sormilla. en huijaa!

2. Niukkuus. Paljaalla pinnalla ei täällä tunnu olevan ylärajaa. Minihameet ovat miniminiminejä, niitä käytetään myös talvella, ilman sukkahousuja. Alushousujen näköiset mikroshortsit ja pikkutoppi ovat täysin normaali bilevaatetus. Takkeja ei käytetä, varsinkaan öisin. Kaulaliinat, jos niitä bongaa, näyttävät olevan lähinnä koristeita. Shortsit ja flipflopit sopivat joka säähän. Täällä ei edes myydä lapasia melkein missään, ja hanskojakaan ei käytä kukaan.

En oikeasti käsitä, miten ne kestävät terveinä. Äidin teoria oli, että ne syövät täällä niin paljon sipsejä, että kertyy ylimääräinen rasvakerros, joka lämmittää. Who knows...

3. Naamiaiset. Täällä panostetaan todella paljon teemabileisiin. Jos bileillä on teema, sen mukaan myös pukeudutaan. Asut ovat todella viimeisteltyjä ja kekseliäitä, eikä ihomaalia säästellä.

Keskiviikon Hey Ewe -bileet Students Unionilla ovat perinteisesti pitäneet sisällään mitä mielenkiintoisimpia hahmoja. Kyseisiin bileisiin mennään perinteisesti oman urheilujoukkueen kanssa, ja usein tietyllä teemalla. Ikimuistoisimpia olivat ehkä lacrosse-joukkueen Shrekit (sellaisia vihreitä otuksia). Miten ne osasivatkaan tehdä itsestään ihan sen näköisiä kuin kuuluikin? Keskimäärin kerran kuussa Hey Ewessä on myös kaikille yhteinen teema, kuten pyjamat tai Baywatch. Alla olevassa kuvassa on tanssiklubini jäseniä teemalla Nooan arkki. Ehdoton plussa englantilaisessa pukeutumiskulttuurissa!

Leikin viime torstaina uhkarohkeasti englantilaista ja menin viimeiseen tenttiini pelkässä upouudessa vaaleanpunaisessa Loughborough University -hupparissani. Ohi on -fiilis lämmitti hyytävää kotimatkaa.

Tentti

2007-01-25T12:40:00.000Z

Ensimmäinen tentti on nyt ohi. Se pidettiin urheiluhallissa, jossa rinnallani vastasi about tuhat muuta hermostunutta.

Tunnelma oli kuin ylioppilaskirjoituksissa, mutta vain isommassa mittakaavassa. Pulpetit tismallisissa riveissä, numeroituina (minä olin M32). Valvojia keltaisissa liiveissään pilvin pimein. Tiukat ohjeet vessassakäymisestä, vastaamisesta (ei suttupapereita!) ja muusta käytöksestä. Tiesittehän että "kännykät, iPodit ja muut laitteet" tulee asettaa lattialle jalkojen eteen, näkyville. Viimeisen viidentoista minuutin aikana ei saanut enää poistua, vaan sitten poistuttiin yhdessä, kun valvoja antoi luvan. Kuin sotilaat, kaksi jonoa kerrallaan.

Kaikesta tästä virallisesta tohotuksesta huolimatta henkilöllisyystodistusta (tai opiskelijakorttia) ei kysytty missään vaiheessa. Kuka tahansa olisi siis voinut kirjoittaa kokeen puolestani (paperiin tarvitaan vain oma opiskelijatunnus, jonka senkin saa nähdä paikan päällä, jos on unohtanut). Mutta täällähän ei tosiaan ole mikään loogista, että sinänsä ei yllättänyt moinen epäkohta.

Koko tenttikäytäntö on täällä ihan erilainen kuin Suomessa (ainakin siis valtiotieteiden osalta). Opettajat antavat 8 - 9 aihealuetta, joista pitää vastata 2 - 3:een. Sitten vain käsketään lukea laajasti valitsemiensa aiheiden ympäriltä. Tiesin siis jo etukäteen, että tämänpäiväiseen tenttiini (US Government & Politics) oli tulossa kysymykset mm. kongressista, Supreme Courtista ja 9/11:n vaikutuksista. Enpä siis muuta viitsinyt lukea.

Huippua oli kuitenkin, että kysymykset olivat tasoa: "mitkä ovat suurimmat erot senaatin ja - ää, mikä on House of Representatives suomeksi? edustajisto? - edustajiston välillä?" Vähänkö olis ottanu päähän jos ois oikeesti valmistautunu kunnolla?!

Ensilumi

2007-01-24T00:54:00.000Z

Nyt se on täällä! Voitte vain kuvitella sitä riemua, millä vaihtaripiireissä lumi otettiin vastaan. Tosin kyllä englantilaisetkin juoksivat (shortseissaan) lumisotasilla aika vauhkoina.

Olihan sitä pakko itsekin mennä ulos pällistelemään ja iloitsemaan mukana. Sitäpaitsi niitä, jotka eivät uskaltautuneet ulos ja vain kurkkivat ikkunoista, pommitettiin ihan mukavaan tahtiin lumipalloilla.

Vähän paha niille narsisseille vaan.

Kevatta rinnassa?

2007-01-23T14:00:00.000Z

Terveisia kirjaston koneelta, jonka nappaimistoon ei valitettavasti kuulu pisteita kirjaimien paalla. Nain asken matkalla tanne talven ensimmaiset narsissit, taydessa kukassaan. Harmittaa ettei tullut kameraa mukaan.

Taalla on viime paivina ollut viimeinkin edes vahan kylmempaa, mutta talvesta ei kylla tietoakaan.

Tunnelmat ovat talla hetkella vahan haikeat. Lahteminen taalta (parin viikon paasta!) tuntuu suunnattoman vaikealta, toisaalta on ihana paasta Suomeen. On kurjaa jattaa kaikki uudet ystavat ja toisaalta mahtavaa nahda taas vanhat rakkaat ihmiset. Tilannetta ei tietenkaan yhtaan helpota se, etta viimeiset yhteiset viikot Englanti-kavereiden kanssa pitaisi haaskata opiskeluun.

Tappotuuli

2007-01-19T01:11:00.000Z

Tänään pelkäsin tuulta ensimmäistä kertaa ihan tosissani. Tuntui, että se pystyi tekemään minulle ihan mitä tahansa, oli hurjaa kun ei ollut yhtään omaa tahtoa. Jalat polkivat mutta mitään ei tapahtunut. Olisin kyllä ollut kahta kauheammin kauhuissani, jos olisin lukenut uutiset myrskyssä kuolleista ihmisistä. Hui.

Täytyy yrittää jatkossa kaveerata luonnon kanssa enemmän. Onhan se nyt ihan epäreilua että Meksikossa oli jouluna lunta ja Suomessa ei.

Paluu

2007-01-09T20:09:00.000Z

Täällä taas. Ihan jees, loppujen lopuksi. Tulomatkalla hauskinta oli, kun koneessa kuulutettiin että EU:n ulkopuolisten matkustajien tuli täyttää maahantulokaavakkeet ja samaan aikaan iPod Shuffleni päätti päräyttää korviini biisin, jossa laulettiin "kerro, ootsä terroristi". Kyseinen biisi on peräisin Pasin polttamalta levyltä, en yhtään muista esittäjää. Mutta hymyilytti.

Olin ihan unohtanut monta mukavaa asiaa:

- Ihmiset puhuvat. Junassa, ruokakaupassa, missä vaan. Suomessa juttelua vieraalle ihmiselle pidetään jotenkin omituisena käytöksenä. Minä pidän enemmän tästä hyväntahtoisesta höpöttelystä täällä!

- Alennusmyyntimeininki löytyy myös ruokakaupoista. Tänäänkin ostin vaikka mitä ”half price”: kanafileitä, ranskankermaa, naan-leipää, valmiskastiketta. Viinistäkin lähti punta pois. Nämä tarjoustuotteet vaihtelevat aina, eivätkä todellakaan ole mitään vanhaksi meneviä tai sekundalaatuisia.

- Ilma on hassu. Vaikka tulee ihan käsittämättömästi, on niin leutoa, että piti miettiä laittaako hanskoja ollenkaan. Paikalliset kävelevät edelleen ilman takkia, ja myös flipflopit on todistettavasti bongattu tänään (+11°C) kampukselta.

Toisaalta nämä unohtuivat:

- Myöhään illalla ei tule lämmintä vettä. Pese siinä sitten Kanebo 38°-ripsiväriä pois.

- Vesi maistuu pahalle. Hyihyi, miten muka ennen joulua join sitä ihan kivuttomasti, kaikkeen sitä tottuu.

- Yksinkertaisesta ikkunasta tuulee sisään.

Eilen yhdentoista jälkeen (yhdeltä Suomen aikaa) huoneeseemme rättipoikkiväsyneenä römytessäni löysin pöydältäni synttärionnittelut ja kukkakimpun. Huonekaveri on hyvä asia, varsinkin jos se on yhtä kiva kuin Linda.

Katri Englannissa

2006-12-19T01:18:00.000Z

Ramseyssa oli mahtavaa. Loadesit ja poikaystävät ovat aivan ihania! Olimme shoppailemassa, keilaamassa ja baarissa. Söimme pizzaa ja pelasimme kymmenen-penniä-lasiin-peliä.

Sunnuntaina saimme nauttia Kay-äidin valmistamasta perinteisestä englantilaisesta joulupäivällisestä Christmas crackereineen (niitä pahvikarkkeja, joiden sisällä on yllätys) päivineen.

Loughboroughssa Katri ihastui Tescon (=ruokakauppa) herkkuvalikoimaan. Kaupunkikierroksen jälkeen päädyimme syömään fish and chipsejä :)

Huomenna Lontooseen, Laura ja Katri kuittaavat. Pian nähdään Suomessa!

Suomalaisuutta ja joulutunnelmia

2006-12-12T15:39:00.000Z

Viime keskiviikkona juhlistimme itsenäisyyspäivää keittiössämme. Meillä oli lippuja katossa, lumihiutaleita ikkunassa ja pöydällä (saksalaisesta) ruisleivästä tehtyjä cocktail-paloja. Niin ja pullaa, jota olimme viisaasti laittaneet pakkaseen. Yritimme kovasti soittaa Maija Vilkkumaata, PMMP:tä ja finnhitsejä ja Jääkärinmarssia (vain Joni tietää miten se on päätynyt koneelleni), vaikka muun maalaiset eivät oikein ilahtuneet.

Juhlinta jatkui Students Unionilla, jossa minulla oli samana iltana tanssiesitys. Humalainen yleisö pelotti hieman, mutta kaikki meni oikein loistavasti ja ainakin palautteen mukaan esitys oli menestys.

Torstaina tanssiklubilla oli jouluillallinen eräässä paikallisessa ravintolassa. Täällä Christmas Dinner on jonkinlainen perinne; ravintolat mainostavat omiaan jo lokakuussa, ja kaikki klubit ja yhdistykset järjestävät moisia, kyseisissä ravintoloissa siis.

Ruoka oli kaiketi varsin perinteistä englantilaista - kalkkunasta jouluvanukkaaseen - mutta perinteisiin kuului muutakin. Täällä on tapana avata pahvisia joulukarkkeja, joiden sisällä on yllätys, kruunu ja yleensä myös jokin vitsi. Lisäksi pöydässä oli sellaisia paukkuserpentiinejä, mitä Suomessa ammutaan lähinnä synttäreillä/vappuna.

Perjantaina suuntasimme Erasmus-porukalla viikonlopuksi Lontooseen. Hostellimme oli aivan kamalalla alueella, ja seurueemme espanjalaiset ja italialaiset koettelivat minun ja Sofian hermoja mutta muuten reissu oli jälleen kerran ihana. Oli hauskaa olla jouluostoksilla Lontoossa, jo sen sanominen kuulostaa niin kivalta. Ja oikeasti ostinkin lähes kaikki lahjat viikonlopun aikana!

Viikonloppuun mahtui Oxford Streetin lisäksi National Gallerya, Covent Gardenia, Westminsteriä, Camdenia ja vahdinvaihtoa Buckingham Palacella.

Eilen tuli ikävä suomalaista saunaa. Olin Loughboroughssa eräällä kuntoklubilla, johon olimme saaneet ilmaisen 5 päivän passin, ja odotin innoissani, että pääsen saunaan, joka paikalta piti löytyä. Löytyihän se, mutta eihän sauna voi olla sauna ilman kiuasta. Eihän? Kyseinen sauna kyllä tuoksui ihan saunalle, ja oli siellä oikein kuuma, mutta ei kiuasta, johon olisi voinut heittää vettä, eli ilma oli todella kuivaa. Ihan kahjoa.

Pulla on parasta

2006-12-01T18:36:00.000Z

Butler Courtissa oli eilen International High Table. Kyseessä oli iltatilaisuus vaihtareille, nyyttikestiteemalla: jokaista pyydettiin valmistamaan jotakin ruokaa omasta maastaan.

Päädyimme Saaran ja Kirsin kanssa perinteisiin korvapuusteihin, sillä kaikki muut vaihtoehdot tuntuivat joko mahdottomilta tai liian kalliilta. Eikä meitä pullienkaan kanssa päästetty ihan helpolla. Englantilaiset eivät ilmeisesti käytä tuorehiivaa, ja kardemummaa löytyi vain kokonaisina tai pulverina. Päädyimme murskaamaan edellisiä, mikä tietenkin aiheutti pientä närää Saaran kämppiksissä, sillä aloitimme leipomisen reippaasti aamukymmeneltä. (Mutta eikö kymmeneltä aamulla saa jo ihan luvan kanssa hakata pöytää kattilalla?)

Päivä meni mukavasti pullien parissa, teimme kolmivuorotyötä koska kaikilla oli luentoja. Teimme yhteensä kaksi ja puoli annosta taikinaa, joka piti tietenkin jakaa nousemaan useaan kattilaan (eihän meillä tietenkään mitään kulhoja täällä ole).

Mutta lopputulos oli olosuhteisiin nähden mainio. Vaikka ei niistä äidin veroisia tullut, niin uskon että äiti olisi ollut ylpeä. Jo ulkomuotoa ihasteltiin (teimme ihan perinteisen mallisia korvapuusteja) ja kaikki tykkäsivät mausta. Illalla moni tuli sanomaan, että meidän korvapuustimme olivat parhaita kaikista tarjolla olevista herkuista. Ehkäpä mainitsemisen arvoinen asia on, että erityisesti italialaiset olivat kerrassaan haltioissaan suomalaisista pullista. ;)

Christmas Lights

2006-11-26T19:59:00.000Z

Tänään oli ihana päivä. Loughboroughssa oli tänään jouluvalojensytytystapahtuma, ja tanssiklubillamme oli kaksi esitystä kaupungilla.

Oli huikeaa päästä esiintymään pitkästä aikaa. Olin melkein jo unohtanut kuinka paljon nautinkaan siitä. Vähän kirpaisi kun näin joitakin tyttöjä juttelemassa vanhempiensa kanssa, mutta onneksi minulla oli vaihtarikavereita kannustamassa.

Itse tapahtuma oli kerrassaan merkillinen, eikä mielestäni yhtään jouluinen. Joulukoristeet ovat täällä aika kamalia, kirkkanväristä paperisilppua ja erivärisiä valoja. Näyttävät päivänvalossa aivan hirveiltä, iltaisin siedettäviltä.

Tapahtuman kunniaksi paikalla oli fun fair, eli suomeksi lähinnä tivoli: lasten huvilaitteita ja pallomeriä, karkkikojuja. Paikallislehti Loughborough Echo oli järjestänyt joulupukin vastaanoton, johon oli hurja jono. Ilmeisesti punnalla sai joulupukilta jonkun lahjan. Paikalle oli tuotu myös pari oikeaa pikkuporoa.

Lavalla esiintyi joitakin (paikallisia?) laulajia ja ihmiset saivat ottaa osaa musavisaan, jossa saattoi voittaa sateenvarjon. Ja tähän soppaan sitten yliopiston tanssiryhmä. Mielestäni koko tapahtuma oli kaikkea muuta kuin joulutunnelmaa herättävä, mutta jotenkin tunnelmallinen se kuitenkin oli. Jollain tavalla se oli englantilaista pikkukaupunkia parhaimmillaan. Jos ei jouluista niin mielenkiintoista ainakin.

Esitysten jälkeen menimme katsomaan jalkapalloa eräälle snooker-klubille. ManU-Chelsea, 1-1 ja loistava peli. Olen jo oppinut juomaan Strongbowta kakistelematta. :)

Jesjes, hyvä fiilis!

Urheilua

2006-11-16T14:05:00.000Z

Olimme tiistaina Lindan ja Tinan kanssa ostoksilla Lontoossa. Aamukymmenestä iltakymmeneen. Kuuteen saakka kolusimme Oxford Streetiä, sen jälkeen suuntasimme Harrodsille ja päivän päätteeksi olimme niin puhki että fish and chips annoksen kanssa nautittu siideri hujahti hetkessä päähän.

Mielestäni kovan luokan shoppailu käy urheilusta. Seuraavana päivänä vasen hauikseni oli kipeämpi kuin minkään jumpan tai salikäynnin jälkeen ikinä. Kun niitä ostoskasseja tuli kannettua suurimmaksi osaksi vasemmalla kädellä sillä oikealla olalla oli laukku. Kävelymetrejä tuli myös ihan kiitettävästi. But it was worth it :)

PS Hyvä Suomi, kohti eeämmiä mennään!!!

Näin Saksassa

2006-11-12T19:08:00.000Z

Puhuttiin Lindan kanssa isänpäivästä tänään. Sakasassa se on kuulemma joskus keväällä eikä kovin iso juttu. Lindan mukaan isänpäivänä isät lähtevät keskenään luontoon ryyppäämään vetäen kärryjä, jotka ovat täynnä viinaa. Olin ihan että mitä hiton kärryjä?!? Että sellaisia ostoskärryjä vai, mitä mummot vetää kauppareissulla perässään? No ei vaan niillä on kuulemma siellä kaikilla kärryt, missä ne voi vetää vaikka lapsia. Nauroin ihan katketakseni mutta tässä on nettisivu, jolla myydään kyseistä menopeliä: http://www.bollerwagen-shop.de/

Hyvää isänpäivää :)

Koti-ikävä

2006-11-09T17:11:00.000Z

Täällä on kaikki oikein mainiosti: paljon kavereita, bileitä ja kivaa tekemistä. On oikeastaan tosi rentouttavaa, kun voi elellä vähän niin kuin lomalla koko ajan. Kotona kouhkasin koko ajan paikasta toiseen ja tasapainoilin koulun, töiden ja ihmissuhteiden välillä. Kaiken kukkuraksi täällä on edelleen käsittämättömän hyvät ilmat (nyt on vissiin viikon verran paistanu aurinko joka päivä) ja kerrassaan kaunista.

Että kaikesta päätellen pitäisi olla oikein tyytyväinen. Mutta eilen se tuli. Students Uninonilla pyjamabileissä. Osasyyllisenä saattoivat olla keskiviikkoillan punnan drinksut, mutta joka tapauksessa tilanteen laukaisi Bomfunkkien Freestyler. Koti-ikäväitku.

Itkin koko matkan (n. 500 m) kotiin enkä pystynyt sanomaan huolestuneille ihmisille muuta kuin "I miss home!"

Tänään naurattaa jo. Pitikin sitten järjestää oikein kunnon show. Älkää nyt kuitenkaan huolestuko, viihdyn täällä vallan hyvin. Mutta on silti ihanaa päästä jouluksi Suomeen!

Paljon haleja kullat, miss u all!

I love NHS (=National Health Service)

2006-11-07T17:26:00.000Z

Täällä on kyllä lääkäripalvelut kohdallaan.

1. Minulla oli n. kuukausi sitten kasvoissa hieman ihottumaa, ja menin kysymään lääkäriaikaa yliopistomme Medical Centrestä. Ajattelin, että jos vaikka kuukauden päästä pääsisi, kyseessähän ei todellakaan ollut mikään akuutti tilanne. "Huomisaamuna kello 9.20 on ensimmäinen vapaa aika", kuului vastaus. Eivätkä ne edes halunneet tietää mikä minua vaivasi. Ihan vain vertauksena tähän: kun soittaa YTHS:lle ja sanoo, että tarvitsisi lääkärin, ensimmäiseksi tivatataan, mikä tauti on kyseessä. Ja vaikka kärsisi poskiontelontulehduksesta ja sanoisi tarvitsevansa ajan mahdollisimman pian, vastaus on jotakuinkin "Seuraava vapaa aika löytyy kahden kuukauden päästä".

2. Lääkkeet maksavat täällä aina 6,65 puntaa. Siis maksoin tänään Pulmicortista (astmalääke) saman verran kuin Hydrocortison-voiteesta kuukausi sitten (ja silmätipoista viime viikolla). Pulmicort maksaa Suomessa suunnilleen 30 euroa!

3. E-pillerit eivät maksa mitään. Sain puolen vuoden pillerit, vaikka lähden jo kolmen kuukauden päästä takaisin Suomeen.

Kyllä on kiva kun voi säästää rahaa, voi ostella enemmän turhuuksia kuten sunnuntaina teinkin: arvatkaa mitä meitsillä on?! Sinkkuelämän kaikki kaudet -boksi!!! Anteeksi, että tää juttu luisui nyt vähän sivuraiteille noista lääkäripalveluista...

Voi hih!

2006-10-31T10:07:00.000Z

Sain eilen illalla silmätulehduksen. Yön aikana silmä oli turvonnut kolminkertaiseksi. Ei muuta kuin lääkäriin, apteekkiin ja kas: lääkettä pitää ottaa kahden tunnin välein ja pulloa pitää säilyttää jääkaapissa (-> pysy kotona). Niin ja meikkikielto. Juuri kun olin ostanut noitahatun illan bileitä varten!

Kaiken kurjuuden keskellä olen kuitenkin kierolla tavalla hilpeä: Voiko silmätulehdus tulla parempana hetkenä kuin Halloweenina? Näytän aika monsterilta, hihii!

Lufbra walks on water

2006-10-30T13:18:00.000Z

...so we fuckin ought to! La-laala-laala-la, hei!

Olin elämäni ensimmäistä kertaa rugby-matsissa lauantaina. Meidän yliopistojoukkueemme pelasi jotakin miesten liigajoukkuetta vastaan ja voitti kirkkaasti. Oli aika mahtava tunnelma, mutta itse laji on kyllä todella hassu. Kuten Sofia selvällä suomenkielellä ilmaisi: "Oon joskus miettiny että jääkiekko on vähän hullujen hommaa mutta tää on kyllä vielä pahempaa."

Ensinnäkin pelaajia on kentällä ihan käsittämätön määrä. Toiseksi peli ei yleensä etene mihinkään, koska silloin kun joku saa pallon, niin kaikki yrittävät kampata hänet, tai hyökätä kimppuun - ja koska pelaajia on niin paljon niin yleensä se onnistuu melko nopeasti. Kolmanneksi ne oikeasti tappelevat siellä kentällä, ja koko ajan tulee loukkaantumisia. Yksi pelaaja makasi koko ottelun selällään kentän laidalla loukkaannuttuaan ensimmäisellä puoliajalla.

Kenties loukkaantumisten suuresta määrästä johtuen lääkärit/ensiapumiehet/huoltajat/mitä nyt ovatkaan saavat olla kentällä pelin ollessa käynnissä. Oli hauska katsoa, kun lääkäri hoivasi yhtä pelaajaa kunnes peli alkoi vyöryä heitä kohti. Lääkäri lähti pinkomaan karkuun ja loukkaantunut pelaajakin ponkaisi ylös yllättävän ketterästi.

Ehkä upeimpia suorituksia näimme kuitenkin rajaheittojen aikana. Kumpikin joukkue nimittäin nostaaa yhden pelaajistaan korkealle ylös tavoittelemaan palloa. Touhu näyttää hieman samalta kuin cheerleadereiden stuntit.

Parasta illassa oli kuitenkin yleinen fiilistely ja vaahtokäden (joka kuului lipun hintaan) heiluttaminen. ;)

Ei ruoalla saa leikkiä?

2006-10-28T12:04:00.000Z

Meillä oli torstaina High Table. Se on iltatilaisuus, johon Warden Team (Warden perheineen ja Sub-Wardenit) kutsuu asuntolansa ihmisiä aina noin 20-30 kerrallaan. Paikalla on myös Committeen (asuntolan "hallitus", opiskelijoita) jäseniä ja tarkoituksena on viettää iltaa viinin ja pikkupurtavan parissa ja tutustua ihmisiin.

Illan kummallisin ohjelmanumero oli hyväntekeväisyystempaus. Tähän väliin on pakko kertoa, että täällä ollaan tosi aktiivisia hyväntekeväisyyden suhteen. Students Unionin alainen RAG (Raising&Giving) järjestää ympäri vuoden ties mitä, mm. pormestarin paraati, osallistuminen Lontoon maratoniin, arpajaisia... Tapahtumia on oikeasti todella paljon, mutta en ole oikein selvillä kaikista. Sen lisäksi täällä on ACTION, joka organisoi vapaaehtoistoimintaprojekteja kuten seuranpitoa vanhuksille, lasten leirejä jne.

High Tablessa kerättiin rahaa siten, että kaksi Committeen jäsentä oli sidottu boksereissaan kelmulla selät vastakkain. Lattialle levitettiin iso muovipressu ja sitten näiden poikien päälle kaadettiin ruokaa. Tyyliin: Jos saamme kokoon vielä kymmenen puntaa niin he saavat päihinsä nämä kananmunat. Vaniljakastiketta, kermavaahtoa, pasteijoita. Ja Warden (siis aikuinen, käsittääkseni järjissään oleva perheellinen mies) toimi tässä pääjehuna. Ehkä pahinta oli kuitenkin nähdä hänen arviolta 10-vuotiaan poikansa osallistuvan ruoan mäiskimiseen.

Minulle on ainakin opetettu että ruoalla ei saa leikkiä. Jotenkin hyväntekeväisyysaspekti teki tilanteesta vielä karmeamman: ei ruokaa saa tuhlata tuolla tavalla jos toiset kärsivät nälkää samaan aikaan.

Oi Lontoo

2006-10-23T20:44:00.000Z

Viikonloppu Lontoossa oli ihana. Jopa kolmen tunnin yöunien jälkeen. Olin nimittäin niin typerä, että lähdin baariin perjantai-iltana, vaikka tiesin että juna lähtee aikaisin lauantaina. Mutta olin niin innoissani, kun viimeinkin voin taas viilettää normaaliin tapaan. Olin siis viime viikon ihan kipeänä, enkä päässyt mukaan mihinkään rientoihin.

Viime torstaina olin ensimmäistä kertaa sporttaamassa, bodystepissä. Oli muuten aika hirveä tunti, ohjaajana sellainen meidän isin ikäinen mies, joka ei osannu laskea musiikkiin (argh). Perjantain tanssitunnit, latin american ja hip hop, olivatkin sitten paljon pelkitsevampia - tosin jalat ihan kipeinä nyt.

Mutta Lontoo: shoppailua, pällistelyä ja metrolla matkustamista. Olin yötä Riipin Mikolla, joka asuu West Hampsteadissa. Päätin, että jos jonnekin Lontooseen ikinä muutan niin sinne! Pitäisi ehkä vain rikastua hieman. Ja oli kiva nähdä tuttuja, ja saada Reissumiestä. Jussi, Mikko ja Aleksi: kiitos, se on kohta jo syöty!

Harrodsilla oli Christmas World, ihan huikea! Yritin ottaa kuvia, mutta niistä tuli kaikista aika keltaisia. Me olemme täällä jo joulutunnelmissa, ollaan Lindan kanssa molemmat jouluihmisiä ja villiinnyttiin tänään vähän kun meidän Tescoonkin (=supermarket) on tullut jo joulukoristeita hyllykaupalla.

Mutta Lontooseen on päästävä uudestaan. Katri, lupaan kuljettaa sut kaikkialle sitten kun tuut!

Tyttökerho

2006-10-12T14:49:00.000Z

Jos lähdetään vaikka siitä, että Dance Club on yksi suosituimmista urheilukerhoista täällä. Sisään otetaan 120 jäsentä ja monta kymmentä jää ilmeisesti roikkumaan jonoon. Itse ostin jäsenyyden jo Suomessa, koska ajattelin, että 40 puntaa 11 tanssitunnista viikossa ei ole paha hinta.

Eilen oli tanssikerhon ensimmäinen "social" eli illanvietto. Päätin osallistua, vaikka hieman hirvitti. Olin kuullut, että kyseessä on varsin tyttömäinen yhteisö, eikä kutsu iltamaan paljonkaan lohduttanut: pukukoodina oli jotakin pinkkiä. Illan ohjelmassa oli bar crawl ja bileet Student Unionilla.

Ensivaikutelma oli aika karmiva, arviolta 40 tyttöä pinkeissä vaatteissa. Ei itselläni ole mitään pinkkiä väriä vastaan, eikä mitään vaikeuksia löytää vaaleanpunaista paitaa vaatekaapistani. Mutta liika on liikaa. Ja tytöt täällä pukeutuvat kyllä muutenkin niin käsittämättömällä tavalla. Mikroshortseja, miniminihameita, korkokenkiä, verkkosukkahousuja, hihattomia (tällä kertaa pinkkejä) toppeja. Eikä takkia. Lokakuussa!

Ensimmäisessä baarissa saimme "goodie bagit" (vähän niin kuin lapsena annettiin vieraille synttäreillä). Ja kyseessä eivät olleet mitkä tahansa paperipussukat vaan pinkit minimuovipussit, joissa oli Disneyn prinsessoiden kuvia. Pussissa oli karkkia, nimilappu, jonka kulmaan oli liimattu tähtitarra(!), sekä rannekoru - pinkki, violetti tai sininen. Rannekorun värin perusteella jakauduttiin ryhmiin pelaamaan juomapelejä. Kumosin ensimmäisen drinkin aika vauhdilla.

En tiedä johtuiko vain humalasta, mutta alkushokin jälkeen minulla oli todella hauskaa. Illan saldo oli 4 uutta puhelinnumeroa kännykässä ja tanssimisesta väsyneet jalat.

Varsinaiset tanssitunnit alkavat ensi viikolla, jee!

Clubs&Socs

2006-10-09T16:04:00.000Z

Täällä ei ole ainejärjestöjä. On vain yksi Students Union, joka pyörittää kaikkea. Seuraava taso on asuntolat.

Kaikenlaisia muita "järjestöjä" (clubs & societies) täällä on kuitenkin yllin kyllin. Viime viikonloppuna oli Freshers Bazaar, eli tapahtuma, jossa kaikki kerhot ja yhteisöt esittäytyvät. Eli vähän niin kuin Helsingin yliopiston avajaiskarnevaalit. Tosin täysin eri mittakaavassa.

Täällä on reippaasti yli 50 urheilukerhoa. Eivätkä ne suinkaan ole mitä tahansa kerhoja, joihinkin täytyy pyrkiä. Peruslajien kuten koripallon ja yleisurheilun - täällä myös esimerkiksi rugbyn ja maahockeyn - lisäksi tarjolla on muun muassa trampoliinia, laskuvarjohyppyä, carting-autoilua, purjelentoa, jousiammuntaa, miekkailua ja kaiken maailman itsepuolustuslajeja. Myös (teline)voimistelua, cheerleadingia ja tanssia voi harrastaa omissa kerhoissaan.

Urheilukerhojen lisäksi yliopistolta löytyy myös muita kerhoja joka lähtöön: kuumailmapalloilukerho, tietokonekerho, kiinalainen yhteisö, valokuvauskerho, lentokerho (siis opettelevat lentämään lentokoneella), sirkuskerho, Hip Hop -kerho, patikointikerho, hindulaisten kerho jne.

Mahtavinta touhussa on se, että kaikki kerhot tuntuvat olevan todella aktiivisia, ja esimerkiksi viime viikonlopun tapahtuma oli kerrassaan upea. Täällä ei tyydytä ständin takana seisoskeluun, vaan uusien jäsenten rekrytointiin panostetaan ihan tosissaan. Ne olivat oikeasti raahanneet paikalle carting-auton, pingispöydän, sukelluspukuja ja soutulaitteita. Ja kuumailmapallon korin. Ja purjelentokoneen ja kanootteja. Näimme itsepuolustus- ja trampoliininäytöksiä. Ja sirkustaiteilijoita. Olimme mykistyneitä.

Hassua näissä järjestöaktiiveissa on se, että moni on jo valmistunut. Jatkavat vaan yliopiston ympyröissä vapaa-ajallaan. Tosin veikkaan, että Students Unionin hallituslaisille maksetaan jotakin, näyttää nimittäin aika lailla kokopäivämeiningiltä. Olen kuullut, että ainakin viime vuonna Loughboroughn Students Union oli maan suurin. Ainakin se tuntuu olevan rikas, esimerkiksi elokuvakerholla on oma leffateatteri. Hieno, testattiin eilen.

Butler til I die!

2006-10-02T11:16:00.000Z

Ihan pikainen tiedotus eilisestä. Tulimme toiseksi!!! Kisassa oli ihan huikea fiilis, en oo ikinä nähny mitään vastaavaa. Jengi maalasi sotamaalauksia ja minunkin käsivarteni joku ruiskutti keltaisella maalilla ennen kuin edes tajusin mitä tapahtui.

Kahdessa alkuerässä kummassakin oli kuusi asuntolaa, ja kummastakin kolme pääsi finaaliin. En olisi uskonut, että meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta pärjätä, kun kaikkien muiden esitykset kuulostivat niin upeilta. Mutta toisaalta oli aika vaikea arvioida omaa suoritusta, kun kuulee vaan hirvittävää möykkää ympäriltään. Huusin mukana kovempaa kuin koskaan, ihme että ääni on vielä tallella.

I'm Butler til I die
I'm Butler til I die
I know I am
I'm sure I am
I'm Butler til I die!

Freshers Week

2006-09-30T10:35:00.000Z

Freshers Week tarkoittaa ensimmäistä 12 päivää viime keskiviikosta alkaen. Luulin, että fuksisyksyni Suomessa oli hurja, mutta täällä osataan kyllä juhlia vielä ahkerammin. Bileitä on Freshers Weekin aikana joka ikinen ilta, ja meininkiä on lähes mahdoton kuvailla.

Tunnelma täällä on kuin yhdistelmä Harry Potteria ja jalkapallofaniutta. Kaikilla asuntoloilla on omat t-paitansa, ja asuntolat kilpailevat toisiaan vastaan - tällä hetkellä lähinnä laulamalla/huutamalla, myöhemmin syksyllä myös erilaisissa urhelulajeissa. Butler Courtin teema on Baywatch. Kyllä. Kirkkaankeltaisissa t-paidoissamme lukee punaisella "BUTLERWATCH", eikä siinä vielä kaikki: takapuolelle on printattu David Hasselhoff sekä teksti "THE HOFF SAYS: YOUR MUM LOVES BUTLER!"

Ensimmäisenä iltana lähdimme oleskeluhuoneestamme valtavana joukkona kohti erästä monista urheiluhalleista. Matkalla kirkkaankeltainen massamme näki mm. violetin massan ja valkoisen massan, jotka mölysivät aivan yhtä paljon kuin mekin. Jumppasalissa istuimme sitten kuuntelemaan Wardenin tervetuliaispuhetta. Wardenit ovat normaalissa virassaan opettajia yliopistolla, mutta ovat vastuussa kukin omasta asuntolastaan.

Tilaisuus oli aivan käsittämätön. Wardenimme puhui turvallisuudesta, kunnioituksesta ja hauskanpidosta, ja jengi kuunteli enemmän tai vähemmän hölisten. Aina välillä hän innosti meitä huutamaan esimerkiksi "Butler Safety!!" tai taputtamaan villinä. En usko että Suomessa kukaan olisi innostunut, mutta täällä on ihan jalkapallotunnelma, jos ymmärrätte.

Ilmeisesti kaikki laulumme ovat muunnelmia jalkapallolauluista. Nämä laulavat mm. Oi Messiaita ihan väärille sanoilla ;) Ja ilmeisesti kaikilla muilla asuntoloilla on suurinpiirtein samat biisit eri sanoilla. Biiseissä kuuluu ylistää omaa asuntolaa ("Butler til I die!") ja mollata muita ("Fuck up Towers!"). Towers on lähin naapurimme, ja ilmeisesti siitä syystä rakkain vihollisemme. Huomenna on luvassa Sing Off eli jonkinlainen virallinen laulukilpailu asuntoloiden välillä. Epävirallisia voi kuulla tällä hetkellä kaikkialla. Ilmeisesti kovaäänisin voittaa.

Jokaisella asuntolalla on oma Freshers Week -ohjelmansa, joka sisältää menoa joka illalle. Lisäksi Student Unionilla on bileet joka ilta. Student Union on ihan mieletön: isoissa bileissä kaikki baarit ovat auki, ja voit vaihtaa baaria fiiliksen mukaan. Meidän avaajaisbileissämme keskiviikkona soitti Big Brovaz - en tiedä muistatteko, mutta niillä oli iso hitti Suomessakin vuosia sitten. Torstaina meillä oli karaokeilta kaupungilla ja eilen oltiin FND:ssä (Friday Night Disco) Student Unionilla. Bileisiin kuuluu mennä asuntolan t-paidassa tai muussa yheisesti sovitussa asussa; esimerkiksi eilen butlerilaisten piti pukeutua 999-teeman mukaisesti (->poliiseja, palomiehiä, sairaanhoitajia). Meillä vaihtareilla ei tosin ole intoa investoida naamiaisasuihin.

Tänään pitäisi olla Rollerdisco (rullaluistelua?!) ja ensi viikolla on luvassa mm. bileretki Nottinghamiin. Maanantaina tosin alkavat jo luennot. Näiden bileissä on se hyvä puoli, että ne alkavat ihan käsittämättömän aikaisin (kahdeksalta, ja se tarkoittaa myös sitä, että jengi on sisällä silloin! esimerkiksi eilisiin bileisiin ei päässyt enää sisään yhdeksän jälkeen) ja myös loppuvat ajoissa. Eilen lähdimme bileistä ennen kolmea, ja suurin osa jengistä oli siihen mennessä jo häipynyt paikalta. Aikaisemmista kekkereistä olen ollut kotona jo yhdeltä, eli seuraavana päivänä jaksaa ihan hyvin.

Taistelu huonetoveruudesta

2006-09-29T08:58:00.000Z

Kaikki alkoi sunnuntaina, kun kuulin että espanjalainen ystäväni Maria oli saanut sovittua, että jakaa huoneen Butler Courtissa tuttunsa kanssa. Tämä järjestely oli sovittu jo keväällä, mutta se rohkaisia minua ja saksalaista Lindaa marssimaan maanantaina Majoituspalveluihin (Accommodation Services) ja toivomaan yhteistä huonetta.

Majoituspalveluissa oltiin aika nihkeitä, mutta saimme taivuteltua yhden virkailijan soittamaan Wardenille, jonka takana kaikki huoneenvaihdot kuulemma olivat. Pitkän odottelun jälkeen saimme kuulla, että Warden katsoo mitä voi tehdä asialle. Kysyessämme, mitkä olivat mahdollisuudet onnistua, vastaus oli "well, it's not the first thing on his list".

Myöhemmin samana päivänä päätimme lähteä käymään Butler Courtin vastaanotossa. Kaikki orientaatiokurssilaiset olivat nimittäin saaneet hieman epämääräisen paperilappusen, jossa sanottiin, että voimme muuttaa jo maanantai-iltapäivällä tai tiistaina, kun alunperin muuton oli tarkoitus tapahtua keskiviikkoaamuna. Halusimme varmistaa, pitikö tämä paikkansa, ja samalla kysyä, oliko huoneidemme vaihto edennyt yhtään.

Butler Courtin vastaanoton Leidi oli todella ärtynyt keskustelumme alusta lähtien. Hän kysyi halusimmeko muuttaa saman tien ja antoi ymmärtää, että ainoa oikea vastaus kysymykseen oli ei. Selitimme tilanteen, ja että muutto tiistaina sopisi hyvin. Hän katsoi huoneemme koneelta (tässä vaiheessa on pakko avautua, että miksi h****tissä se ei voinut käyttää ctrl+F-toimintoa, vaan rullasi sitä tiedostoa tuhahdellen ties kuinka pitkään) ja sanoi lopulta: "you are in the same block" eli että meidät oli pistetty samaan taloon, tai pikemminkin rappuun. Täällä on rappuja A-F. Ja mitään muuta ei ollut tehtävissä.

Tyydyimme viimein tähän, vaikka yritimmekin kysyä, josko olisimme voineet puhua suoraan Wardenille. Mutta siellä oli kuulemma kaikilla niin kiire, niin kiire. Olimme aika lailla pettyneitä, mutta iloitsimme muutosta uuteen paikkaan. En ollut ainoa, joka inhosi vanhaa asuntolaamme. Yritimme päästä Wardenin puheille vielä muuttaessamme tiistaina, mutta vastaus oli yhtä tyly.

Koko tiistain jännitimme, millaiset tyypit saisimme huonetovereiksemme. Keskiviikkona viiteen mennessä ei ollut tapahtunut vielä mitään. Olin juuri menossa suihkuun, kun ovelleni koputettiin. Oven takana seisoi mies (joka myöhemmin osoittautui Sub-Wardeniksi) ja sanoi, "we have a little bit of a problem here". Hänen oikealla puolellaan seisoi joku poika, ja ehdin jo säikähtää että hän aikoo majoittaa pojan kanssani samaan huoneeseen. Hän kuitenkin viittasi vasemmalla puolellaan seisovaan kahteen tyttöön ja kertoi, että tytöt olivat hakiessaan majoitusta toivoneet pääsevänsä samaan huoneeseen, mutta nyt oli käynyt jokin sekaannus. Hän kysyi, voisinko mitenkään mahdollisesti vaihtaa huonetta, jotta tytöt pääsisivät samaan huoneeseen.

Tajusin olevani vahvoilla. Hymyilin ja sanoin: toki voin muuttaa, mutta yhdellä ehdolla. Arvaatte varmaan millä. Loppujen lopuksi mies järjesteli huoneita niin, että Linda muutti minun huoneeseeni. Meillä oli puoli tuntia aikaa kantaa hänen tavaransa (onneksi olimme samassa kerroksessa), mutta olimme niin energisiä, että selviydyimme urakasta 15 minuutissa.

Kaikki kaverimme olivat aivan haltioissaan kuullessaan tarinan päätöksen - he olivat myötäeläneet taisteluamme. Ehkä parasta oli kuitenkin mennä vastaanoton Leidin luokse Sub-Wardenin kanssa vaihtamaan Lindan avaimet. Hillitsin kieleni, mutta mieleni teki sanoa jotakin tyyliin: eipä se nyt niin kamalan vaikeaa ollutkaan. Leidin ilme oli joka tapauksessa näkemisen arvoinen. Ja hymy, jonka hän soi oli ehkä epäaidoin ikinä.

Juhlistimme voittoamme illan bileissä, joista on pakko kirjoittaa ihan erillinen juttu vähän myöhemmin. Kaikille teille, jotka olette jännittäneet huonekaveriani: hän on Linda 25v. Saksasta ja tulemme loistavasti toimeen. :)

Uusi koti

2006-09-27T12:20:00.000Z

Huh, muutin eilen tänne Butler Courtiin, vihdoin! Tuntuu ihan kodilta, varsinkin edellisen asumuksen jälkeen, jossa joutui juoksemaan käytävällä vessassa ja suihkussa ja oli muutenkin tosi ankeaa.

Täällä minulla on siis yhden tytön kanssa jaettu huone, jossa on suihku ja vessa. Keittiön jakaa kuusi ihmistä, ja siellä on lukitut kaapit jokaiselle. Minulla on jo kaikki pannut ja kattilat valmiina, kiitos Loadesien. Eilen oli ihana fiilis tiskata uudet astiat ja asetella ne kaappiin - ihan kuin olisi muuttanut uuteen kotiin.

Toinen tyttö ei ole vielä tullut, jännittää kyllä aika paljon, että miten tullaan toimeen. Orientaatiokurssilaiset tuntuvat jo vanhoilta kavereilta, joiden kanssa yhdessä hermoillaan, että minkähänlaista porukkaa tänne oikein saapuu. Suurin osa meistä vaihtareista asuu Butler Courtissa, ja vieläpä samassa blokissa.

Tänään illalla on jonkinlainen tervetuliaisjuhla, jonka jälkeen on tarkoitus mennä Student Unionille (huikea paikka, siellä on 7 baaria/klubia, kauppoja ja esim. apteekki) bileisiin. Bileitä on ilmeisesti seuraavat 12 päivää putkeen. Ja kuulemma kannattaa osallistua, koska nyt on paras aika tutustua ihmisiin. Oon vielä ihan väsyny eilisillan kekkereistä, jotka juhlistivat orientaatiokurssin päätöstä.

Oli muuten hyvä, että se orientaatiokurssi päättyi. Suurin osa luennoista oli ihan turhia, tyyliin "muodostakaa neljän hengen ryhmät ja listatkaa viisi asiaa, joiden uskotte tuottavan teille vaikeuksia brittiläisessä kulttuurissa". Ja sitten jokainen ryhmä sanoo vuorotellen jotain ja opettaja kirjaa taululle. Blaah.
Suosikkini eiliseen asti oli aihe "miettikää tapoja, joilla voitte saada ystäviä". Eilen jouduimme täyttämään testin, jossa kysyttiin mielipiteitämme akateemisesta kulttuurista. Olisitteko itse samaa mieltä seuraavien väittämien kanssa: "teachers should never be challenged or contradicted" tai "students should (ryhmätöissä) realise the importance of listening quietly in order to accumulate knowledge from those who are wiser"? Jälkimmäisen harjoittaminen tosin voisi joskus olla itselleni ihan tarpeellista!

Täytyy lähteä laittamaan ruokaa, ekaa kertaa omatekosta ruokaa! Tähän asti olemme siis syöneet yliopiston ruokalassa, ja ruoka on ollut käsittämättömän epäterveellistä. Arvatkaa mitä ajattelin kokata? Hah, helpointa mahdollista, eli makaronia&jauhelihaa. Tietyissä piireissä tunnetaan myös nimellä makaronilaatikon esiaste tai makaronihyvä. Nami!

50 kiinalaisen kanssa Oxfordissa

2006-09-24T18:34:00.000Z

Eilen menimme retkelle Oxfordiin, minä ja noin 50 kiinalaista. Me saimme rekisteröitymisen yhteydessä valita neljästä retkestä: Cambridge, Oxford, Lontoo tai York. Koska olin jo käynyt Cambridgessa ja nähnyt Lontoon aikaisemmin, ja koska en tiennyt Yorkista oikeastaan mitään, valitsin Oxfordin. Tämä päätös tehtiin siis heti keskiviikkona, jolloin en vielä tuntenut ketään.

Tässä näiden muutamien päivien aikana kaikki kyselivät toisiltaan, minkä retken kukin oli valinnut. Kukaan, toistan kukaan, jonka kanssa juttelin, ei ollut valinnut Oxfordia. Suurin osa kurssistamme oli menossa Yorkiin. Yksi espanjalainen jopa vaihtoi valintansa Cambridgesta Oxfordiin, koska halusi sinne, minne muutkin olivat menossa. Ajattelin, että minähän en tee mitään niin nöösiä, ja pidin päätökseni mennä Oxfordiin.

Kun aamulla saavuin bussille, se oli jo lähes täynnä - kaikki kiinalaisia, kaikki puhuivat kiinaa. Luovin rohkeasti takapenkille ja hengitin syvään. Pian vieressäni olevat paikat täyttyivät viime tipassa tulleilla kiinalaistytöillä. Ei mennyt kauaakaan kun innostunut pölinä alkoi. Onnekseni englanniksi. He halusivat tietää kaikenlaista Suomesta, olivat innoissaan saunasta ja luulivat että puhumme Suomessa englantia. Olin saanut kokonaisen joukon kiinalaisia kavereita!

Oxford oli mahtava, varsinkin kun jälleen kerran saimme nauttia kesäkelistä: t-paita ja farkut olivat kertakaikkiaan liikaa, mutta kun joi paljon niin selvisi. Olen aina pitänyt japanilaisia innokkaina valokuvaajina, mutta nämä kiinalaiset olivat kyllä pahimpia ikinä. He halusivat aina itse jokaiseen kuvaan pällistelemään, ja totta kai minut myös. Yritin vaivihkaa kuvailla ihan pelkkiä normaaleja valokuvia, ilman viittä iloista kiinalaistyttöä.

Kaiken kaikkiaan päivä meni kerrassaan upeasti. Kiinalaiset ovat mukavia.

Juttua jengistä (ja vähän ylpeilyä)

2006-09-21T20:12:00.000Z

Heti alkuun: minulla on nyt uusi puhelinnumero, joten vanhaan numeroon ei kannata soitella eikä tekstailla. Jos haluatte uuden numeron, laittakaa vaikka mailia, tiedän että kaikki eivät sitä kuitenkaan tarvitse.

Eilisellä kampuskierroksella oli ihan mukavaa, vaikka en oikein kuullut mitään, koska meitä oli aika iso ryhmä, ja näkyvyyskin heikkeni loppua kohden. Täällä on pilkkopimeää jo kahdeksalta. Kampuksella on ties kuinka monta jalkapallokenttää, mutta vain yksi (!) kirjasto. Melkein kaikki vaihtarit, joiden kanssa puhuin, hämmästelivät ääneen, että puhun todella hyvää englantia (no jaa, jos vertaa joihinkin täällä niin kyllä varmasti). Yksi luuli, että Suomen virallinen kieli on englanti. Olin hyvin loukkaantunut, mutta pointsit kielitaidolleni kai. Jotkut sanoivat, että minun täytyy olla todella "clever", koska puhuin niin hyvin. Hah hah. Mutta totta kai se tuntui kivalta :) Olemme nyt siis orientaatiokurssilla, joka kestää viikon. Tällä kurssilla on kaikenlaista kansainvälistä jengiä: osa on vaihtareita kuten minä, osa on tullut suorittamaan kandia, osa maisterin tutkintoa.

Olin eilen aika turhautunut, koska juttelin paljon ihmisten kanssa, jotka olivat esimerkiksi Intiasta, Meksikosta, Espanjasta, Mauritiukselta jne. Oli rasittavaa yrittää ymmärtää, sillä jotkut puhuivat todella oudosti - ja kaikki luonnollisesti eri tavalla oudosti. Täällä on yksi espanjalainen poika, joka saa minut aina nauramaan. Hän on ihan käsittämätön, todella mukava, mutta ei osaa oikeastaan yhtään englantia. Hän aloittaa lauseen englanniksi ja lopettaa espanjaksi, ja hänen ystävänsä sitten tulkkaavat. Hän myös kyselee asioiden nimiä, aivan tavallisten asioiden kuten "tissue paper", "juice" jne. Tänään aamupalalla hän osoitti munakokkelia ja kysyi mitä siinä on. Vastasimme että se on kananmunaa. Hän väitti ettei kananmuna näytä siltä, ja osoitti omaa lautastaan, jolla oli semmoinen paistettu muna, jossa on keltuainen ja valkuainen erikseen. Minulla ei ainakaan pitänyt pokka kun saksalainen poika alkoi selittää, että kananmunaa voi valmistaa monella tavalla, ja että kun sekoitat oranssia ja valkoista, siitä tulee keltaista.

Saksalaisten kanssa on mukavaa. Heille ei esimerkiksi tarvitse selittää, että on ihan normaalia muuttaa pois vanhempien luota tässä iässä. Muutenkin saksalaiset tuntuvat jotenkin enemmän samanhenkisiltä. Pistäydyin tänään tutustumiskäynnillä kuntosalilla kahden saksalaisen kanssa, ja samalla sain ongittua tietoa myös aerobic-tunneista, joiden valikoima täällä on aika rajallinen. Onneksi kirjauduin Dance Clubin jäseneksi jo Suomessa, joten eiköhän täällä pääse liikkumaan.

Täällä on muuten ihan hulluna kiinalaisia! Suurin osa on ollut täällä jo yhdeksän tai neljä viikkoa, kielikurssilla. Ne hiihtelevät suurimmaksi osaksi omissa porukoissaan, mutta sekoittavat pakkaa, koska myös meidän kurssillamme on kiinalaisia. En kertakaikkiaan erota vastaantulevista kiinalaisista, tunnenko heidät jo vai en! Sama ongelma on tosin kaikilla eurooppalaisilla.

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että suurin osa jengistä on paljon enemmän pihalla kuin minä. Hassua, koska en todellakaan olisi uskonut niin. Mutta esimerkiksi nettiyhteyden asentamisesta omin voimin olen kyllä aika ylpeä.

Kuulin muuten tänään, että näytän ihan taiwanilaiselta poptähdeltä. What?!?

Alraight!

2006-09-20T14:25:00.000Z

That's what they say when they meet each other, at least in Ramsey! Se tarkoittaa myös että kaikki hyvin, niin kuin onkin. Olen tällä hetkellä jo Loughboroughssa ja sain netin toimimaan ehkäpä noin 2 minuuttia sitten. Ainakin osittain, Firefox tökkii(päästää vain suosikkisivuille) mutta Safari tuntuu toimivan. Olin äsken niin innoissani etten tiennyt mitä olisin tehnyt. Vaistomaisesti klikkasin webmailiin ja kuinkas ollakkaan siellä oli kaksi sivullista uusia maileja. Ajattelin että kirjoitan tänne jotain, että kaikki tietävät että olen hengissä.

Oli kerrassaan kauheaa huomata miten riippuvainen olen netistä. Loadesit (=kirjekaverini Laura perheineen) eivät käyttäneet sitä juuri ollenkaan, se oli samalla linjalla heidän kotipuhelimensa kanssa, joka tuntui soivan ahkerasti, joten en kehdannut kysyä josko olisin voinut käyttää nettiä heillä. Muuten kaikki olivat aivan ihania. Pääsin jo lauantai-iltana baariin/pubiin (myös vanhemmat, Kay&Graham, tulivat mukaan). Se oli jotenkin ihan kuin olisi ollut elokuvassa tai jotain. Kaikki puhuivat kovaa englanniksi ja tuskin kuulin tai ymmärsin puoliakaan. Nautin silti tunnelmasta! Ramseyssa kaikki tuntuivat olevan sukua keskenään, näin paljon serkkuja, siskoja ja veljiä. Monet Lauran ja Liannan tai heidän poikaystäviensä kaverit tulivat juttelemaan ja tapasin myös kanadalaisen Hollyn, joka oli muuttanut Ramseyhin (mitenköhän sitä pitäisi taivuttaa?!) poikaystävänsä perässä. Oli kiva löytää joku jääkiekon ystävä, täällä kaikki tai ainakin pojat ovat luonnollisesti aivan tohkeissaan jalkapallosta.

Sunnuntaina vanhemmat ja Laura veivät minut Cambridgeen, joka oli aivan ihana! Valtavia nurmikenttiä ja jumalattomasti collegeja. Meni vähän aikaa ennen kuin ymmärsin, että colleget ovat yliopiston alaisia, eivät suinkaan ammattikorkeakouluja (Älkää nyt sanoko että olette aina tienneet). Menimme myös "jokiajelulle" (punting) sellaisella veneellä mitä tökitään kepillä eteenpäin. Aivan loistavaa, varsinkin kun sää oli mitä parhain!

Maanantaina Lianna vei minut shoppailemaan Peterboroughun (Ramseyn lähin kaupunki). Ostin jo vaikka mitä, vaikka ei tosiaan olisi pitänyt. Yritin kyllä jättää tilaa matkalaukkuun Suomessa, mutta ei se kertakaikkiaan ollut mahdollista! No, puolisen vuotta aikaa keksiä ratkaisu ongelmaan...

Eilen vierailin Loadesien äidin Kayn koulussa, hän on siellä koulunkäyntiavustajana. Lapset olivat NIIN pieniä (luokassa oli 5-6-vuotiaita) ja suloisia koulupuvuissaan. Kaikki olivat todella kiinnostuneita minusta ja Suomesta. Opettaja antoi heille luvan kysellä minulta kaikenlaista, ja kaikenlaista sieltä tulikin. Tyyliin, mitä te syötte Suomessa (ruokaa?) ja että mitä minä haluan tehdä isona (jaiks)!

Illalla vanhemmat ja Laura ajoivat minut tänne yliopistolle, he lastasivat autoon myös kaiken, minkä olivat ostaneet minua varten: tyynyt, lakanat, pyyhkeet, kattilat, paistinpannun, ties mitä astioita ja juuresveitsiä. Minun täytyy vielä muuttaa viikon päästä toiseen asuntolaan, koska tämä majoitus on vain orientaatioviikon ajaksi. Täytynee tilata taksi, sillä kuorma on valtava, ja tuleva asuntolani aivan toisessa päässä kampusta. En ole nähnyt kampuksesta juuri mitään vielä, eilen kun tulimme oli pimeää. Meillä on tänään illalla jonkinlainen kampuskierros.

Tapasin muuten suomalaisen tytön äsken lounaalla. Sofian, Tampereelta. Tuli ihan Mari mieleen. Sofia sanoi että tunnisti heti että olen varmaan "se suomalainen" (tutorit sanoivat minullekin että täällä on toinen suomalainen tyttö). Ei varmaan ollut vaikeaa, suurin osa täällä on tällä hetkellä kiinalaisia. Tapasin muuten kiinalaisen pojan jo lentokoneessa matkalla Lontooseen. Hän oli menossa London School of Economicsiin kolmanneksi vuodeksi. Höpötimme koko matkan, joka menikin nopeasti.

PS muistinko kertoa, etten ole nähnyt vielä pisaraakaan sadetta? Viime päivät on ollut yhtä lämmintä kuin Suomessa kesäisin, T-paita ja farkut ovat tuntuneet välillä jopa kuumilta :)

Suomessa vielä

2006-09-14T18:27:00.000Z

Nyt jännittää jo ihan hirveästi. Pakkaaminen on täysin kesken, ja tuntuu etten saa mitään aikaiseksi, haahuilen vaan ympäri kämppää. Olen pessyt tänään neljä koneellista pyykkiä! Tiedän, että Joni hermostuu jossain vaiheessa, kun sänky on täynnä tavaroita.

Läksiäiset olivat ihanat. Ainakin omasta mielestäni siis, toivottavasti vieraatkin viihtyivät. Haluaisin kauheasti laittaa tänne kuvan siitä hatusta, jonka sain, mutta taidot eivät vielä riitä (pidetään peukkuja että saan tämän tekstin näkyviin!) Tämä blogihan oli siis myös läksiäislahja, kiitos vielä Emma ja Jussi!!

Jos jollakulla on viime hetken pakkausvinkkejä niin antaa paukkua!

Testi

2006-09-08T14:49:00.000Z

testi