Alraight!

That's what they say when they meet each other, at least in Ramsey! Se tarkoittaa myös että kaikki hyvin, niin kuin onkin. Olen tällä hetkellä jo Loughboroughssa ja sain netin toimimaan ehkäpä noin 2 minuuttia sitten. Ainakin osittain, Firefox tökkii(päästää vain suosikkisivuille) mutta Safari tuntuu toimivan. Olin äsken niin innoissani etten tiennyt mitä olisin tehnyt. Vaistomaisesti klikkasin webmailiin ja kuinkas ollakkaan siellä oli kaksi sivullista uusia maileja. Ajattelin että kirjoitan tänne jotain, että kaikki tietävät että olen hengissä.

Oli kerrassaan kauheaa huomata miten riippuvainen olen netistä. Loadesit (=kirjekaverini Laura perheineen) eivät käyttäneet sitä juuri ollenkaan, se oli samalla linjalla heidän kotipuhelimensa kanssa, joka tuntui soivan ahkerasti, joten en kehdannut kysyä josko olisin voinut käyttää nettiä heillä. Muuten kaikki olivat aivan ihania. Pääsin jo lauantai-iltana baariin/pubiin (myös vanhemmat, Kay&Graham, tulivat mukaan). Se oli jotenkin ihan kuin olisi ollut elokuvassa tai jotain. Kaikki puhuivat kovaa englanniksi ja tuskin kuulin tai ymmärsin puoliakaan. Nautin silti tunnelmasta! Ramseyssa kaikki tuntuivat olevan sukua keskenään, näin paljon serkkuja, siskoja ja veljiä. Monet Lauran ja Liannan tai heidän poikaystäviensä kaverit tulivat juttelemaan ja tapasin myös kanadalaisen Hollyn, joka oli muuttanut Ramseyhin (mitenköhän sitä pitäisi taivuttaa?!) poikaystävänsä perässä. Oli kiva löytää joku jääkiekon ystävä, täällä kaikki tai ainakin pojat ovat luonnollisesti aivan tohkeissaan jalkapallosta.

Sunnuntaina vanhemmat ja Laura veivät minut Cambridgeen, joka oli aivan ihana! Valtavia nurmikenttiä ja jumalattomasti collegeja. Meni vähän aikaa ennen kuin ymmärsin, että colleget ovat yliopiston alaisia, eivät suinkaan ammattikorkeakouluja (Älkää nyt sanoko että olette aina tienneet). Menimme myös "jokiajelulle" (punting) sellaisella veneellä mitä tökitään kepillä eteenpäin. Aivan loistavaa, varsinkin kun sää oli mitä parhain!

Maanantaina Lianna vei minut shoppailemaan Peterboroughun (Ramseyn lähin kaupunki). Ostin jo vaikka mitä, vaikka ei tosiaan olisi pitänyt. Yritin kyllä jättää tilaa matkalaukkuun Suomessa, mutta ei se kertakaikkiaan ollut mahdollista! No, puolisen vuotta aikaa keksiä ratkaisu ongelmaan...

Eilen vierailin Loadesien äidin Kayn koulussa, hän on siellä koulunkäyntiavustajana. Lapset olivat NIIN pieniä (luokassa oli 5-6-vuotiaita) ja suloisia koulupuvuissaan. Kaikki olivat todella kiinnostuneita minusta ja Suomesta. Opettaja antoi heille luvan kysellä minulta kaikenlaista, ja kaikenlaista sieltä tulikin. Tyyliin, mitä te syötte Suomessa (ruokaa?) ja että mitä minä haluan tehdä isona (jaiks)!

Illalla vanhemmat ja Laura ajoivat minut tänne yliopistolle, he lastasivat autoon myös kaiken, minkä olivat ostaneet minua varten: tyynyt, lakanat, pyyhkeet, kattilat, paistinpannun, ties mitä astioita ja juuresveitsiä. Minun täytyy vielä muuttaa viikon päästä toiseen asuntolaan, koska tämä majoitus on vain orientaatioviikon ajaksi. Täytynee tilata taksi, sillä kuorma on valtava, ja tuleva asuntolani aivan toisessa päässä kampusta. En ole nähnyt kampuksesta juuri mitään vielä, eilen kun tulimme oli pimeää. Meillä on tänään illalla jonkinlainen kampuskierros.

Tapasin muuten suomalaisen tytön äsken lounaalla. Sofian, Tampereelta. Tuli ihan Mari mieleen. Sofia sanoi että tunnisti heti että olen varmaan "se suomalainen" (tutorit sanoivat minullekin että täällä on toinen suomalainen tyttö). Ei varmaan ollut vaikeaa, suurin osa täällä on tällä hetkellä kiinalaisia. Tapasin muuten kiinalaisen pojan jo lentokoneessa matkalla Lontooseen. Hän oli menossa London School of Economicsiin kolmanneksi vuodeksi. Höpötimme koko matkan, joka menikin nopeasti.


PS muistinko kertoa, etten ole nähnyt vielä pisaraakaan sadetta? Viime päivät on ollut yhtä lämmintä kuin Suomessa kesäisin, T-paita ja farkut ovat tuntuneet välillä jopa kuumilta :)