Olen koko täälläoloaikani pähkäillyt täkäläistä pukeutumiskulttuuria. Tuntuu siltä, että kukaan Suomessa ei vain voi ymmärtää, ellei ole omin silmin nähnyt. Koska "shortsit ja flipflopit" ei vain kuulosta niin pahalta, jos ei ole itse seisonut siinä vieressä ja palellut talvitakissaan. Yritän nyt vielä kuitenkin ruotia eri aspekteja tästä hulluudesta, kuvien kera.
1. Lapset. Laajalti tunnettu faktahan on, että koululaiset pukeutuvat täällä koulupukuihin. Ovat kerrassaan suloisia mekoissaan ja kauluspaidoissaan, mutta jotenkin nämä pikkuaikuiset säälittävät minua. Pelaa siinä nyt välitunnilla jalkapalloa suorissa mustissa housuissa. Eihän sellaisissa vaatteissa voi leikkiä. Kuulin myös Kaylta, että täällä lasten ei tarvitse mennä välitunnille, jos sataa vettä. Kurapuvuista tai kumisaappaista ei tietoakaan. Eli siis eihän ne ole koskaan ulkona, jos Englannissa kerran aina sataa.
*tähän väliin on pakko lisätä, että täällä ei kyllä todellakaan aina sada, päinvastoin. voin laskea puolivuotisen oleskeluni sateenvarjon käyttökerat kahden käden sormilla. en huijaa!
2. Niukkuus. Paljaalla pinnalla ei täällä tunnu olevan ylärajaa. Minihameet ovat miniminiminejä, niitä käytetään myös talvella, ilman sukkahousuja. Alushousujen näköiset mikroshortsit ja pikkutoppi ovat täysin normaali bilevaatetus. Takkeja ei käytetä, varsinkaan öisin. Kaulaliinat, jos niitä bongaa, näyttävät olevan lähinnä koristeita. Shortsit ja flipflopit sopivat joka säähän. Täällä ei edes myydä lapasia melkein missään, ja hanskojakaan ei käytä kukaan.
En oikeasti käsitä, miten ne kestävät terveinä. Äidin teoria oli, että ne syövät täällä niin paljon sipsejä, että kertyy ylimääräinen rasvakerros, joka lämmittää. Who knows...
3. Naamiaiset. Täällä panostetaan todella paljon teemabileisiin. Jos bileillä on teema, sen mukaan myös pukeudutaan. Asut ovat todella viimeisteltyjä ja kekseliäitä, eikä ihomaalia säästellä.
Keskiviikon Hey Ewe -bileet Students Unionilla ovat perinteisesti pitäneet sisällään mitä mielenkiintoisimpia hahmoja. Kyseisiin bileisiin mennään perinteisesti oman urheilujoukkueen kanssa, ja usein tietyllä teemalla. Ikimuistoisimpia olivat ehkä lacrosse-joukkueen Shrekit (sellaisia vihreitä otuksia). Miten ne osasivatkaan tehdä itsestään ihan sen näköisiä kuin kuuluikin? Keskimäärin kerran kuussa Hey Ewessä on myös kaikille yhteinen teema, kuten pyjamat tai Baywatch. Alla olevassa kuvassa on tanssiklubini jäseniä teemalla Nooan arkki. Ehdoton plussa englantilaisessa pukeutumiskulttuurissa!
Leikin viime torstaina uhkarohkeasti englantilaista ja menin viimeiseen tenttiini pelkässä upouudessa vaaleanpunaisessa Loughborough University -hupparissani. Ohi on -fiilis lämmitti hyytävää kotimatkaa.
